Peking. Ensikosketus oli iso, sekava ja saasteinen. Toisaalta Peking on myös todella siisti, helppo ja kovin pysäyttävä. Kun lentokentältä astui ulos, ilma oli sakea ja silmät kuivuivat välittömästi. Kaikkialla haisee palaneelle ja ihmiset rykii ja räkii kaikkialle. Lämpömittari näyttää päivisin reippaasti päälle 20 astetta, joka on vuodenaikaan nähden normaalia hieman korkeampi.
Saavuimme Pekingiin maanantaiaamuna klo 8:00. Lentokentällä meitä vastassa oli itsensä englanninnimellään esitellyt Terry.
Kuva oppaastamme Terrystä Taivaallisen Rauhan aukiolta.
Terryn järjestelmällä autokyydillä saavuimme Jade hotelliin, jossa yövymme 4 yötä. Aamuruhkassa istuessa hän kertoi yleisesti Kiinasta, Pekingistä, valuutasta ja käytännön asioista, kuten liikenteen kaoottisuudesta sekä varoitti taskuvarkaista.
Yölennon aikana emme saaneet juurikaan nukuttua, joten painuimme samantien sänkyyn uinumaan. Noustuamme 8 tunnin mittaisilta päiväunilta painuimme kartta kädessä ulos ja löysimmekin läheltä vilkkaan ostoskadun. Törmäsimme kauppakeskuksessa Starbucksiin, jossa nautimme iltapäiväkahvit. Jatkoimme kaupungin tutkimista ja eksyimme kapealle kujalle, jossa oli myyntikojuja vieri vieressä. Myynnissä oli kaikennäköistä rihkamaa sekä erikoista syötävää, kuten käärmeitä, torakoita, mereneläviä, ankkaa ja hedelmiä vartaissa. Emme kuitenkaan uskaltaneet maistaa mitään, koska kulinaristiset makunystyrämme vioittuisivat moisista herkuista. Tai ruuansulatuksemme.
Ilmeisesti kujalla suu ammollaan ihmettelettevät länsimaalaiset turistit herättivät pienessä kiinalaismiehessä huomion, sillä kujalta kadulle siirtyessä huomasimme, että yksi sellainen seurasi meitä jatkuvasti mongertaen kiinaa yksikseen. Kiinalainen oli siististi pukeutunut jakkupukuun, mutta käytös oli hieman erikoista. Useiden väistöliikkeiden jälkeen karistimme perässähiihtäjän kannoiltamme. Ruokapaikaksi valikoitui paikallinen ravintola hotellin läheltä. Takaisin hotellihuoneeseen päästyämme koitimme helpottaa ähkyä ja parantaa unenlaatua vihreällä teellä. Yön aikana kärsimme kuitenkin ummetuksesta ja unettomuudesta ja nukuttuamme muutaman tunnin valvoimme aamuun.
Unettoman yön jälkeen nautimme ehkä tähän astisen elämämme köyhimmän aamupalan (joka oli vielä köyhempi kuin Minnan kokemus aamupalasta Kuubassa!!) jonka jälkeen lähdimme Terryn kanssa Taivaallisen Rauhan aukiolle. Siellä saimme kokea kiinalaisen epäjärjestyksen ja kaaoksen luissa ja ytimissä jonottaessa turvatarkastukseen. Kymmenet kiihtyneet ja kiivastuneet kiinalaiset eläkeläisturistiryhmät mätsäävine ryhmälippiksineen tuskin malttoivat odottaa omaa vuoroaan. Aukiolla oli satoja poliiseja pyssyineen ja pamppuineen. Kommunistista ilosanomaa levittivät myös isot screenit ja kaiuttimet.
Me ja Mao!
Aukiolta lähdimme kohti Kiellettyä Kaupunkia, jonka kiersimme kokonaan Terryn kertoessa rakennusten ja keisarien historiasta. Älyttömän mielenkiintoinen ja ainutkertainen paikka.
Kävimme myös tuolla korkealla! ^^
Kiinassa olimme kuin julkkiksia. Kaikkialla meistä otettiin kuvia, tuijotettiin ja kuiskuteltiin.
Kielletyn kaupungin jälkeen pääsimme ajelulle riksalla Hutong-nimiselle asuinalueelle, jossa on suojeltuja perinteiseen kiinalaiseen tapaan rakennettuja taloja.
Riksat vaihdoimme hieman päräyttävämpään menopeliin, kun kuski porhalsi paikalle kimaltelevalla glittermaalatulla Audilla, joka oli sisustettu ripauksella amerikkalaista unelmaa.
Lounaan jälkeen otimme rennosti. Huomenna kutsuu the Great Wall!
Ihan mahtavaa päästä kurkkimaan tätä kautta teidän reissuun :) Nautiskelkaa joka hetkestä! Minäkin aion nauttia omasta viikonloppulomasta yksin kotosalla kun iskä lähti lasten kanssa mummin luo. Ihanaa :)
VastaaPoista