Cebusta pääsee Malapascuan saarelle loppujen lopuksi aika helposti, vaikka alkuun hieman epäilyttikin miten matkanteko sinne sujuisi.
Cebu Grand hotellista portieeri tilasi meille taksin, johon astuessa hän ojensi käteen lapun. Lapussa luki taksin tiedot sekä puhelinnumero, johon voisimme tehdä ilmoituksen jos olisimme kokeneet taksin huijanneen meitä tai ajeluttaneen maisemareittejä. Tämä oli iloinen yllätys, sillä olimme googlanneet saaren huijareista varsinkin taksikuskien joukossa.
Malapascualle bussit lähtivät pohjoisesta bussiterminaalista, jonne päästäkseen taksilla tuli maksaa 10 peson tullimaksu. Saaren pohjoisosaan matkaa ainakin kaksi bussiyhtiötä: keltainen Ceres ja punainen Rough Riders. Ceresin bussissa oli wifi ja AC, mutta me valitsimme ensimmäisen meille ehdotetun bussin eli Rough Ridersin! Matka pohjoiseen maksoi 160 pesoa/hlö.
Tässä "perusbussissa" oli kuitenkin oikein hyvä palvelu. Matkaamme viihdyttivät bussin apupoika sekä rahastaja, jotka heiluivat koko bussimatkan avoimina olevista ovista ulos huutaen kaduille 'MAYA/Malapascua', jotta paikalliset ja turistit tiesivät minne bussi on menossa. Kyytiin pääsi huutaen tai heiluttaen kättään ilmassa mistä tahansa tien varrelta. Erityisiä pysäkkejä ei ainakaan kaupunkialueella ollut. Bussin pysähdyttyä apupoika auttoi ystävällisesti matkustajia bussin kyytiin mm. nostaen heidän kassinsa tai lapsensa sekä ohjasi heidät vapaille istumapaikoille. Bussissa oli kaikki sivuikkunat auki, joten koneellista ilmastointia ei tarvittu :-)
Matkantekoamme myös ilahdutti musiikki, jota bussissa soitettiin melko lujalla koko matkan ajan. Bussin kyydissä matkusti myös eläimiä, kuten kanoja ja tipuja.
Laatikkokanat, pikkutiput sekä apupoika.
Rahastaja ja apupoika.
Muutama pahvilaatikkokin nousi bussin kyytiin sekä apupojalle ojennettiin myös kirjeitä, jotka matkustivat bussin kyydissä saaren toiselle puolelle. Pysähdyttyämme apupoika ojensi kirjeen päiväänsä maaseudun pysäkillä viettäville paikallisille, jotka kuljettivat kirjeen perille.
Ajoittain bussissa oli todella ahdasta ja matka Mayan satamaan kesti useiden pysähdysten takia yhteensä noin 5 tuntia. Saimme siis kelpo läpileikkauksen saaresta, jatkuvana virtana ohittamistamme hökkelikylistä sekä niin iloisista paikallisista, joita tervehdimme kättä heiluttaen ikkunasta ulos. Matkustuskokemus oli loppujen lopuksi silti varmasti paljon mielenkiintoisempi kuin Ceresillä, vaikkakin kotimatkan teemme luultavasti sillä.
Taukopaikka.
Esimerkki paikallisesta pikkubussista.
Tie oli ajoittain todella mutkikas ja korkeuserot huimia.
Mayan satamasta meille ehdotettiin heti venettä, joka maksoi 100 pesoa per pää. Uskallettuamme kyytiin, nousi sinne myös perässämme muita matkustajia. Venematka saarelle kesti noin puolisen tuntia.
Rahastaja, joka näytti aivan terroristilta.
Emme päässeet veneellä rantaan asti, vaan jouduimme ottamaan pikkuisen botskin, joka maksoi toiset 100 pesoa per pää. Perillä meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi saarelle. Mielenkiintoista oli, että useampi henkilö tuli välittömästi pyytämään uudestaan rahaa pikkubotskin käytöstä, mutta jättivät meidät kuitenkin rauhaan kerrottuamme, että olimme jo maksaneet.
Päästyämme rantahässäkästä hieman sivummalle, olimme hieman ihmeissämme, koska mitään kylttejä rannassa ei ollut mihin suuntaan lähteä. Ohitettuamme paikallisen venetelakan, olimme kuin sattumalta hotellimme sukellustiskin kohdalla. Ystävälliseltä naistyöntekijältä saimme selville, että pääsisimme mopon kyydissä hotellillemme. Tätä vaihtoehtoa emme kuitenkaan halunneet käyttää ottaen huomioon rinkkamme, reppumme sekä paikallisen liikenteen hulluuden. Onneksemme samalla veneellä saarelle tuli hotellin työntekijä, jonka seurassa kävelimme n. 15 min. matkan hotellille. Vastaanotto sijaitsi aivan hotellialueen toisella puolella rannan läheisyydessä ja päästyämme perille olimme aivan hiestä märkiä ja kurkkuakin kuivasi. Meidät ohjattiin heti hotellin ravintolan pöytään täyttämään saapumislomaketta. Täyttäessämme sitä meille tuotiin ihanan raikkaat saapumisdrinkit sekä kerrottiin hotellin toiminnoista ja toivotettiin ystävällisesti tervetulleiksi. Tänä aikana rinkkamme oli kannettu huoneeseemme, joka sijaitsi aivan ravintolan vieressä.
Reception.
Maisema, jota pääsimme ihailemaan heti perille saavuttuamme.
Hotelli rannalta katsottuna.
Hotellin wifi toimii vain ravintolassa, mutta onneksemme se kantaa myös huoneemme terassille asti, jossa tämä kirjoitus on kirjoitettu :-)
Muistutuksena vielä miltä saari näytti vain 5 kuukautta sitten taifuuni Yolandan jäljiltä:
