Saavuimme Cairnsin lentokentälle aamuvarhaisella. Pienoisen väärinkäsityksen takia istuimme aamuhämärässä hotellimme ulkopuolella tihkusateessa odottaen, että respa aukeaa klo. 06:30.
Saimme huoneen kuitenkin onneksemme heti aamusta ja päätimme mennä nukkumaan yölennon vähäisten unien takia.
Iltapäivällä kävelimme hotellilta keskustaan syömään ja palloilemaan.
Esplanade Lagoon virkistysalue.
Näkymä Esplanadelta merelle.
Cairnsissa ei siis ollut varsinaista ulmarantaa vaan laguuni, jossa kuka tahansa sai käydä virkistäytymässä.
Istuimme iltaa laguunin läheisyydessä nurmikolla jännittäen seuraavan aamun sukellus- ja snorklausmatkaa.
Olimme varanneet kahden yön snorklausretken Suurelle Valliriutalle. Hotellimme respa-setä oli aiemmin kertonut meille syklonista, joka lähestyisi Australian koillis-rannikkoa. Kävimme sukellusfirman toimipisteellä heidän pyynnöstään suorittamassa valmistautumisia matkaamme varten mm. sovittamassa räpylöitä. Samalla kysyin seuraavan päivän säästä ja sukellusopettaja oli sitä mieltä, että 'ajattelette vain, että laivamatka on suuri seikkailu, mutta muuten kaikki olisi kunnossa!' :-0
Hotellimme respa-setä oli illalla sitä mieltä ettei meidän kannattaisi lähteä koko laivamatkalle. Mutta jos kuitenkin päättäisimme lähteä hän neuvoi meitä pyytämään matkanjärjestäjiä heti kääntymään takaisin jos meistä tuntuisi epämukavalta.
Juttelimme asiasta keskenämme ja päätimme luottaa ennemmin sukellusyrityksen ammattilaisiin kuin ehkä hieman yliherkältä vaikuttavaan respa-setään.
Päätimme kuitenkin käydä ostamassa pahoinvointilääkettä apteekista kaiken varalta.
The Great Barrie Reef & sykloni Ita
Aamulla meidät haettiin klo. 06 hotellilta sukellusyrityksen pikkubussilla. Päästyämme laivalle oli laivakokki tehnyt meille aamupalaa ja tarjosi samalla halukkaille matkapahoinvointilääkettä. Myös me otimme kiltisti lääkkeet.
Meitä matkustajia selkeästi hieman jännitti säätilanne ja kippari kertoikin alkupuheessaan ottavansa tilanteen vakavasti ja seuraisi sään muuttumista erityisen tarkasti.
Etenisimme tässä vaiheessa kuitenkin suunnitelmien mukaisesti matkaamme kohti riuttaa.
Matkaa riutalle teimme 3-kerroksisella sukellukseen erikoistuneella laivalla. Laivan pikkuhytteihin mahtui 30 matkustajaa majoittumaan. Meitä snorklaajia oli vain Minna, minä ja brittiläinen Sarah, muuten laiva oli täynnä innokkaita Valliriutalle tulleita sukeltajia.
Sukellusopettaja piti laitekertauksen sukeltajille.
Matka ulos riutalle kesti 3 tuntia ja oli tosissaan melkoinen. Tuuli ja aallot olivat hurjat. Istuimme koko menomatkan yläkannella pitäen kaiteista kovasti kiinni. Emme voineet pahoin, mutta täytyy myöntää, että merenkäynti aiheutti vuorotellen laivalla sekä naurua että hirvityksen ja jännityksen sekaisia tunteita meissä ja kanssamatkustajissa.
Matkan aikana tutustuimme mm. ruotsalaisiin Jessicaan, Ericiin ja Andréen sekä ihaniin ranskalaisiin tyttöihin Valentinéen ja Delphiniin sekä snorklauskaveriimme Sarah'n.
Laivan kippari tarkkailee sopivaa ankkuroitumiskohtaa.
Siellä se näkyy jo!
Suuri Valliriutta.
Sukeltajat valmistautuvat ensimmäiseen sukellukseen.
Palaveri ennen pinnan alle sukellusta.
Sukeltajien vajottua pinnan alle saimme myös me snorklaajat pienen briiffin, jonka jälkeen puimme päällemme märkäpuvut, räpylät ja snorkkelit. Sukellusopettaja antoi meille myös mukaan kelluntapötkön, joka helpottaisi polskuttelua :-)
Harmi ettei tästä kaikesta ole tarjota teille kuvaa..!
Siellä me snorklattiin tuulessa ja kovassa vasta-aallokossa ^^
Ensikertalaisena kunnon varusteilla snorklaamista kokeilleena, voin kertoa etten hirveästi nauttinut kokemuksesta. Näin toki riuttaa ja muutaman rohkean kalan, joka oli uskaltautunut ulos kolostaan. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kuitenkin hieman liian jännittävä minulle mm. kovan aallokon ja jännityksen takia. Snorklaus jäi kohdaltani siis melko lyhyeksi ja päätin kääntyä takaisin kohti laivaa kun Minna ja Sarah jäivät vielä pulikoimaan.
Kun kaikki olivat nousseet ylös vedestä, tarjosi kokki meille reilun lounaan.
Kippari tuli myös kertomaan meille, että siirtyisimme lounaan aikana toiseen kohtaan, jossa kaikilla olisi vielä 1 mahdollisuus sukeltaa/snorklata. Tämän jälkeen kääntyisimme takaisin 'kotia kohti' rannikolta tulleen käskyn takia.
Fiilis laivalla oli ymmärtävän harmistunut. Kippari pahoitteli tilannetta, mutta kertoi että meidän kaikkien terveys ja henki on tärkeintä. Niin totta.
Saisimme hakea korvausta keskenjääneestä reissusta sukellusyrityksen toimipisteestä seuraavana päivänä.
Ankkuroituamme uudelle kohdalle, päätimme Minnan ja Sarah'n kanssa ettemme lähtisi enää snorklaamaan. Jäimme sen sijaan viettämään aikaa laivan oleskelutiloihin kokin seuraan.
Laivakokki oli ihana ja päätti leipoa meille 'harmituskakun'. Kakku oli maukas porkkanakakku ja ilostutti sukeltajia kun he palasivat pinnalle. Se mitä he eivät tienneet oli se, että kokki tarjosi meille snorklaajille myös harmitusjätskiä muiden sukeltaessa.. :-)
Laivan lähdettyä kohti Cairnsia jäimme oleskelutilojen sohville vilttien alle viettämään aikaa.
Henkilökunta laittoi (sarkastisesti?) päälle David Attenborough/BBC:n dvd:n Valliriutasta ja yritti pitää iloista asennetta yllä aaltojen heiluttaessa laivaa kovasti.
Juuri ennen maihin paluuta henkilökunta kertoi soittaneensa kaikkien puolesta aiempiin majoituksiin ja järjestäneensä näin kaikille yöpaikan, joten meidätkin kuljetettiin takaisin tuttuun hotelliin.
/Erica
