Australia ZOO!

Valmistaudu kuvakollaasiin! Enemmän kuvia, vähemmän kirjoitusta.

Matka bussilla Brisbanesta Beerwaah'n kylään kesti n. tunnin ja perillä olimme heti eläintarhan avauduttua klo. 09.

Australian Zoon perusti Steve Irwin, joka oli hyvin tunnettu eläintenpelastaja ja suojelija.

Ote Wikipediasta:

' "Krokotiilimiehenä" tunnettu Irwin sai surmansa traagisesti kesken luontodokumenttiohjelman kuvausmatkan sukeltaessaan Isolla valliriutalla 4. syyskuuta 2006 kello 11 aamupäivällä paikallista aikaa. Myrkyllinen 2,5 metrin pituinen, noin satakiloinen isokeihäsrausku pisti Irwiniä rintaan lähelle sydäntä, ja hän kuoli miltei heti sydämen pysähtymiseen.'

Rest in peace, mate!

Pikkuinen rokotiili. Suurta osaa eläimiä pääsi todella lähelle ja jopa silittämään.

Haukka.

Tasmanian pussipiru aka Tasmanian Devil.

Kävimme myös kotieläintarhassa, jossa söpöjä pikkupossuja.

Late-lammas ja Minna.

Kartturi oli ajoittain hukassa isolla alueella ja piti kysyä neuvoa.

Khan the Tiger & Erica.

Kävimme kuuntelemassa eläinhoitajan esittelyä söpöistä Aldabran kilpikonnista. 

Tiesitkö, että kilpikonnat voivat elää yli 200-vuotiaiksi?

Steve Irwinin muistolaatta.

Ja patsaat Irwinin perheestä. Koko perhe on töissä eläintarhassa ja ovat näin päättäneet jatkaa Steven perintöä.

Safari shuttle, jossa sai lepuutettua jalkoja seuraavalle alueelle siirtyessä.

Koululaisryhmiäkin alueella juoksenteli.

Kärmeksiä, hyi! ^^

Vompatit päiväunilla. Aaaws! 

Vompatti kaivamassa koloa.

Koaloita ja niitä sai rapsutella!

Ehkä maailman herkin ja söpöin olento.

Koalat nukkuvat noin 20 tuntia päivässä. Hereillä ollessaan ne ovat varsin veikeitä karvaturreja!

Eikö ole söpö?

Seuraavaksi suuntasimme kohti Roo Heavenia. Minna osti hieman kengurun ruokaa, jottei pienet nyrkkeilijät kuole nälkään.

 Kengurut olivatkin ahneita eläimiä ja tulivat välittömästi paikalle, kun kuulivat pussin rapinaa.

 

Seuraavaksi kiirehdimme kohti Crocoseumia eli näytösareenaa, jossa alkaisi suuri eläinesittely sisältäen mm. krotiilien syöttämistä.

Areenalla esiintyi Jungle Girlsien kanssa Steve Irwinin tytär Bindi, joka viihdytti perheen pieniä laululla ja tanssilla. Täältä näet pienen videon hittibiisistä!

Areenalle ja jopa yleisön joukkoon tuotiin mm. erilaisia käärmeitä ja lintuja!

Hassu lintu, jolle oli opetettu temppu noutaa yleisön seasta valitulta henkilöltä seteli kädestä. Upea temppu!

Lintu hakemassa seteliä naisen kädestä.

Älyttömän iso korppikotka.

Ja sitten se kovin odotettu osuus.. krokotiilien syöttäminen!

Steven 10-vuotias poika Robert syötti myös krokotiileja.

Rouva Irwin syöttämässä krokseja.

Snap!

Täällä on lisämateriaalia krokojen ruokkimisesta. Hurjia otuksia, toivottavasti tuollainen ei tule vastaan koskaan luonnossa!

Seuraavaksi siirryimme kohti Tiikeri Temppeliä ja Afrikkaa Safari shufflella.

Tiger temple.

13-viikkoiset tiikerin pennut.

Eläintenhoitaja juottaa tiikerille maitoa, joka on niiden suurinta herkkua. Maidon avulla tiikereille voitiin antaa mm. rokotteita tai ottaa verinäyte. Juodessaan maitoa tiikeri ei huomaa mitä ympärillä tapahtuu. 

Zoossa oli sumatrantiikereitä. Eikö ole upea? 

Tiikerit ovat myös ketteriä kisuja ja pääsevät helposti kiipeämään puuhun. Alastulo voi olla vaikeampaa. Täällä pieni videoklippi!

Tiikeritemppelin vierestä löytyi punapandoja. Niillä oli kiire kiivetä puunlatvaan nukkumaan.

Africa.

Gepardi.

Söpöt sarvikuonovauvat.

Maisemointi oli toteutettu upeasti Afrikka-osiossa.

Brisbane & siirtyminen reppureissaajien hilpeään joukkoon!

Brisbane oli raikas ja moderni kaupunki. No, ainakin verrattuna Cairnsiin. Hostelleja oli ihan joka nurkalla ja meilläkin taisi olla hieman sekaannusta löytää omamme :-) 

Brisbanessa yövyimme YHA Citybackpackers hostellissa Upper Roma Streetillä. Samaisen kadun varrella oli Transit Center eli julkisen liikenteen terminaali sekä mm. palolaitos ja poliisiasema. 

Transit Centerin ulkopuolelta otettu kuva.

Hostelli Brisbane City YHA

Hostelli oli paremman tason hostelli ja oli voittanut useita turismiin liittyviä palkintoja. Se sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä ostoksista ja nähtävyyksistä. 

Huoneet olivat hostellissa uudehkot ja oikein siistit ja hostellin katolla oli uima-allas ja upeat näkymät kaupungille. 

Jätettyämme rinkat huoneeseen, kävimme kyselemässä respan avuliailta pojilta mitä kaupungissa kannattaa tehdä parin päivän visiitillä. Saimme aimotukun esitteitä mukaamme ja lähdimme ne kainalossa tutkimaan kaupunkia.

Brisbane Treasury Casino. Casinon tuotosta menee 1% hyväntekeväisyyteen.

After eight cocktail, jota nauttiessa pähkäilimme seuraavien päivien ohjelmaa. Cocktailin jälkeen nautimme vielä perinteiset iltateet ja suuntasimme hostellille pehkuihin.

Ennen pehkuihin siirtymistä päätimme varata respasta bussimatkat sekä liput Australia Zoohon seuraavaksi päiväksi!

Olimme varanneet 4hh:n tyttöjen huoneen, mutta saimme viettää yömme kuitenkin ihan kahdestaan hihkuen innosta seuraavan päivän eläintarhaan menosta :-)

Erican ensimmäiseksi hostelliyöksi kokemus oli kaiken kaikkiaan varsin mukava.

Cairns, sykloni vol. 2

Snorklausreissun keskeytymisen aiheuttaman hienoisen pettymyksen jälkeen palasimme torstai-iltana hotellille, johon sukellusfirma oli tehnyt meille jo valmiiksi varauksen.

Seuraavana aamuna heräsimme kerrossiivoojan koputukseen. Meille ojennettiin oven raosta paperi, jossa oli syklonivaroitus sekä toimintaohjeet syklonin varalle. En ole koskaan kokenut trooppista hirmumyrskyä, joten hieman jännitti. Ruokaa piti hamstrata, samoin vettä ja pattereita, joten lähdimme täydentämään varastoa ja hakemaan sukellusfirmasta hyvitystä. Tyypit siellä olivat laskeneet hyvityksen mielestäni reilusti ja saimme hyvityksen suoraan Visalle. Vaikka pääsin vain kerran snorklaamaan ja sekin oli hieman hankalaa rankan aallokon vuoksi, kokonaisuutena jäi ihan hyvä fiilis. Kokemus sekin! Ehkä tulevaisuudessa sitten uudelleen. :)

Yllättäen kaupassa oli muitakin ihmisiä täydentämässä varastoaan! Esimerkiksi leipähyllyt ammottivat tyhjyyttään. Saimme kuitenkin jotain naposteltavaa mukaan, joten nälkää ei tarvinnut kärsiä. Syklonin takia kaikki kaupat olivat lauantain kiinni ja perjantainakin sulkeutuvat aikasemmin. Useat reissaajat lähtivät Cairnsista syklonia pakoon, mutta olimme villejä ja pelottomia ja päätimme jäädä.

Syklonieväät eli käytännössä aamupala, lounas ja illallinen.

Sykloni itsessään oli uutisten mukaan todella hurja mutta pienikokoinen, merellä tuulet puhalsivat jopa 300 km/h. Lisäksi hirmumyrskyt ovat merellä todella arvaamattomia, joten jos sykloni olisi vaihtanut suuntaa, olisimme voineet jäädä suoraan syklonin alle! Sykloni iski kuitenkin maalle paljon Cairnsia pohjoisempana ja heikkeni huomattavasti. Tuulet puhalsivat tuolloin siltikin 80-100 km/h ja vesisateet olivat rankkoja.

Sykloni Ita Nasan ilmakuvassa

Alla hieman videokuvaa syklonin vaikutuksista Cairnsissa hotellin ovelta kuvattuna, kun itse keskipiste oli monen kymmenen kilometrin päässä.

Vaikka pelkäsimmekin syklonin vaikutuksia ja odotimme mahdollista evakuointikäskyä, pääsimme vähällä. Muutaman päivän jouduimme istumaan hotellihuoneessa. Onneksi sähköt sekä vesi toimivat normaalisti, joten viihdytimme itseämme katselemalla vuorotellen uutisia sekä elokuvia ja nukkumalla paljon. Muutamaan otteeseen kävimme hotellin respassa kyselemässä mahdollisia ohjeita, mutta henkilökunta rauhoitteli, että heillä on kaikki hoidossa. Meille jopa hieman lupailtiin, että sunnuntaina olisimme päässeet tekemään jotain, mutta kaikki tiet Cairnsin ympärillä olivatkin tulvineet, joten hengasimme sunnuntain hotellin uima-altaalla nauttien auringosta. Pääsimme kuitenkin ulos syömään!

Miekkakalaa!

- Minna

AUSTRALIA! Cairns, Iso Valliriutta ja sykloni osa 1.

Saavuimme Cairnsin lentokentälle aamuvarhaisella. Pienoisen väärinkäsityksen takia istuimme aamuhämärässä hotellimme ulkopuolella tihkusateessa odottaen, että respa aukeaa klo. 06:30.

Saimme huoneen kuitenkin onneksemme heti aamusta ja päätimme mennä nukkumaan yölennon vähäisten unien takia.

Iltapäivällä kävelimme hotellilta keskustaan syömään ja palloilemaan.

Esplanade Lagoon virkistysalue.

Näkymä Esplanadelta merelle.

Cairnsissa ei siis ollut varsinaista ulmarantaa vaan laguuni, jossa kuka tahansa sai käydä virkistäytymässä.

Istuimme iltaa laguunin läheisyydessä nurmikolla jännittäen seuraavan aamun sukellus- ja snorklausmatkaa. Olimme varanneet kahden yön snorklausretken Suurelle Valliriutalle. Hotellimme respa-setä oli aiemmin kertonut meille syklonista, joka lähestyisi Australian koillis-rannikkoa. Kävimme sukellusfirman toimipisteellä heidän pyynnöstään suorittamassa valmistautumisia matkaamme varten mm. sovittamassa räpylöitä. Samalla kysyin seuraavan päivän säästä ja sukellusopettaja oli sitä mieltä, että 'ajattelette vain, että laivamatka on suuri seikkailu, mutta muuten kaikki olisi kunnossa!' :-0

Hotellimme respa-setä oli illalla sitä mieltä ettei meidän kannattaisi lähteä koko laivamatkalle. Mutta jos kuitenkin päättäisimme lähteä hän neuvoi meitä pyytämään matkanjärjestäjiä heti kääntymään takaisin jos meistä tuntuisi epämukavalta. 

Juttelimme asiasta keskenämme ja päätimme luottaa ennemmin sukellusyrityksen ammattilaisiin kuin ehkä hieman yliherkältä vaikuttavaan respa-setään. 

Päätimme kuitenkin käydä ostamassa pahoinvointilääkettä apteekista kaiken varalta.

The Great Barrie Reef & sykloni Ita

Aamulla meidät haettiin klo. 06 hotellilta sukellusyrityksen pikkubussilla. Päästyämme laivalle oli laivakokki tehnyt meille aamupalaa ja tarjosi samalla halukkaille matkapahoinvointilääkettä. Myös me otimme kiltisti lääkkeet.

Meitä matkustajia selkeästi hieman jännitti säätilanne ja kippari kertoikin alkupuheessaan ottavansa tilanteen vakavasti ja seuraisi sään muuttumista erityisen tarkasti. 

Etenisimme tässä vaiheessa kuitenkin suunnitelmien mukaisesti matkaamme kohti riuttaa.

Matkaa riutalle teimme 3-kerroksisella sukellukseen erikoistuneella laivalla. Laivan pikkuhytteihin mahtui 30 matkustajaa majoittumaan. Meitä snorklaajia oli vain Minna, minä ja brittiläinen Sarah, muuten laiva oli täynnä innokkaita Valliriutalle tulleita sukeltajia.

Sukellusopettaja piti laitekertauksen sukeltajille.

Matka ulos riutalle kesti 3 tuntia ja oli tosissaan melkoinen. Tuuli ja aallot olivat hurjat. Istuimme koko menomatkan yläkannella pitäen kaiteista kovasti kiinni. Emme voineet pahoin, mutta täytyy myöntää, että merenkäynti aiheutti vuorotellen laivalla sekä naurua että hirvityksen ja jännityksen sekaisia tunteita meissä ja kanssamatkustajissa.

Matkan aikana tutustuimme mm. ruotsalaisiin Jessicaan, Ericiin ja Andréen sekä ihaniin ranskalaisiin tyttöihin Valentinéen ja Delphiniin sekä snorklauskaveriimme Sarah'n.

Laivan kippari tarkkailee sopivaa ankkuroitumiskohtaa.

Siellä se näkyy jo!

Suuri Valliriutta.

Sukeltajat valmistautuvat ensimmäiseen sukellukseen.

Palaveri ennen pinnan alle sukellusta.

Sukeltajien vajottua pinnan alle saimme myös me snorklaajat pienen briiffin, jonka jälkeen puimme päällemme märkäpuvut, räpylät ja snorkkelit. Sukellusopettaja antoi meille myös mukaan kelluntapötkön, joka helpottaisi polskuttelua :-) 

Harmi ettei tästä kaikesta ole tarjota teille kuvaa..!

Siellä me snorklattiin tuulessa ja kovassa vasta-aallokossa ^^

Ensikertalaisena kunnon varusteilla snorklaamista kokeilleena, voin kertoa etten hirveästi nauttinut kokemuksesta. Näin toki riuttaa ja muutaman rohkean kalan, joka oli uskaltautunut ulos kolostaan. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kuitenkin hieman liian jännittävä minulle mm. kovan aallokon ja jännityksen takia. Snorklaus jäi kohdaltani siis melko lyhyeksi ja päätin kääntyä takaisin kohti laivaa kun Minna ja Sarah jäivät vielä pulikoimaan. 

Kun kaikki olivat nousseet ylös vedestä, tarjosi kokki meille reilun lounaan. 

Kippari tuli myös kertomaan meille, että siirtyisimme lounaan aikana toiseen kohtaan, jossa kaikilla olisi vielä 1 mahdollisuus sukeltaa/snorklata. Tämän jälkeen kääntyisimme takaisin 'kotia kohti' rannikolta tulleen käskyn takia. 

Fiilis laivalla oli ymmärtävän harmistunut. Kippari pahoitteli tilannetta, mutta kertoi että meidän kaikkien terveys ja henki on tärkeintä. Niin totta.

Saisimme hakea korvausta keskenjääneestä reissusta sukellusyrityksen toimipisteestä seuraavana päivänä. 

Ankkuroituamme uudelle kohdalle, päätimme Minnan ja Sarah'n kanssa ettemme lähtisi enää snorklaamaan. Jäimme sen sijaan viettämään aikaa laivan oleskelutiloihin kokin seuraan. 

Laivakokki oli ihana ja päätti leipoa meille 'harmituskakun'. Kakku oli maukas porkkanakakku ja ilostutti sukeltajia kun he palasivat pinnalle. Se mitä he eivät tienneet oli se, että kokki tarjosi meille snorklaajille myös harmitusjätskiä muiden sukeltaessa.. :-)

Laivan lähdettyä kohti Cairnsia jäimme oleskelutilojen sohville vilttien alle viettämään aikaa. 

Henkilökunta laittoi (sarkastisesti?) päälle David Attenborough/BBC:n dvd:n Valliriutasta ja yritti pitää iloista asennetta yllä aaltojen heiluttaessa laivaa kovasti.

Juuri ennen maihin paluuta henkilökunta kertoi soittaneensa kaikkien puolesta aiempiin majoituksiin ja järjestäneensä näin kaikille yöpaikan, joten meidätkin kuljetettiin takaisin tuttuun hotelliin.

/Erica